Olen näitä Suomen luonnon eri lajikuninkaita koettanut kuvailla ja tähän saakka onkin syntynyt potretit niin karhusta kuin apolloperhosesta. Listalle kuuluu toki myös suomalaisten lintujen kuningas, eli maakotka. Eipä tuotakaan siipiveikkoa ole luontoretkillä vastaan tullut, mitä nyt joskus taivaalla on joku purjekonetta muistuttava kaukainen hahmo liidellyt. Merikotkia sentään on saaristossa joskus nähty kohtuulliseltakin etäisyydeltä.
Pakkohan se taas oli tukeutua nykyään suositun luontokuvauksen synnyttämään liiketoimintaan, eli maksettuun piilokojuun. Suuntasimme nyt auton keulan kohti Oulun seutua, missä maakotkia on ruokittu jo vuosikausia. Kojuilla vierailee vuosittain runsaasti kuvaajia ulkomaita myöten. Nälkäisten kotkien jokapäiväiset ruokailut ovat talvisydämen aikaan melko varmoja näytelmiä.
Aamulla haakuroimme kaasulämmitteiseen kojuun pimeässä ja ryhdyimme napraamaan putkia kuvausaukkoihin. Jo vartin päästä ilmestyi ensimmäinen kuningashuoneen jäsen paikalle. Kuvauksesta ei silloin tullut vielä mitään ja muutenkin on hyvä antaa esiintyjän asettautua sekä tutkia ympäristö. Päivän mittaan noita kuninkaallisia nähtiin yhteensä puolenkymmentä, joukossa yksi äkäinenkin valtaistuimen tavoittelija. Muut alamaiset, kuten kymmenien korppien lauma ja yksi sitkeä harakka, pyrkivät noutopöydän antimille säilyttäen kuitenkin turvaetäisyyden.
Komea on kuningas. Jo kotkan mahtava koko ja noin kahden metrin siipiväli tekevät siitä majesteettisen. Mutta lopullisen kruunun habitukseen tuovat jyhkeä nokka ja terävä katse, pitkiä kynsiä unohtamatta. Tunnelmaa tosin vähän latisti se, että suurin osa kotkista oli jo ihmisen värikkäillä rengastuksilla merkitsemiä. Kuningaskaan ei ole koskematon.
Vaikka kymmenen tunnin nakottaminen kopissa niska kyyryssä ja takamus puuduksissa oli työläs rupeama, niin noiden petojen ilmeiden ja edesottamusten seuraaminen maksoi vaivan. Mutta ehkä tämä yksi kerta riitti. Jokainen kojussa kävijä ottaa ne samantyyliset kuvat. Ainahan se käy mielessä, että jospa tuolta metsänreunasta ahma tai jopa ilves tulee haaskalle kaveriksi. No, käyhän se joskus mielessä lottovoittokin… Toisaalta jokainen, joka käy Pisan tornin juurella haluaa ottaa siitä itse sen saman turistikuvan. Ja eihän tuo kuva ole pääasia vaan elämys. Sen kuningas täytti arvokkaasti.
Olisikohan kuvauslistalla seuraavana joku kukka? Silloin ei tarvitsisi pitkää päivää hyvän hotellihuoneen hintaisessa kopissa kupista.
© Muistathan, että kaikenlainen kopiointi ja aineiston luvatta käyttäminen on kiellettyä.