Vaikka kuvaan kaikkina vuodenaikoina ja niissä jokaisessa on oma viehätyksensä sekä vaihteleva luonto, niin olen syksyihminen. Syyskesällä ja syksyllä on monta upeaa ilmiötä, joita kuvata. Ensin öiden kylmetessä tulevat aamusumut, sitten huurteet, ruska, jäämuodostelmat sekä ensilumi. Loppusyksyn lehdetön ja lumeton sekä äkkiseltään katsottunamelko väritön aikakin on haastava. Kiinnostavan ja tunnelmallisen kuvan rakentaminen vähistä elementeistä ja sävyistä on mielenkiintoista. Ja minulla vielä hakusessa.
Aamusumujahan tavoittaa jo talomme takana olevalta Laajalammelta tai tienvarsien vesistöistä. Hienoin paikka on toki korkea mäki, josta avautuu maisema vesistöön. Tässä kohtaa on taas nostettava Neitvuori esille. Tuolla vuorellahan olen vuosien saatossa vieraillut eri vuodenaikoina kymmeniä kertoja. Aina yhtä raskas rinne on noustavana varsinkin paksun lumipeitteen aikana. Mutta näkymä maksaa vaivan. Toki maisemassa on mökkejä ja valitettavasti hakkuuaukkojakin, mutta silti monimuotoinen Saimaan ja metsäisten saarten sekä niemien palapeli on yksi hienoimpia Mikkelin seudulla. Näköalan suuntakin on oivallinen; talvella näkee auringon kierron noususta laskuun samalta paikalta.
Reilun lämpötilan vaihtelun tuomat raskaat sumut nousevat Neitvuoren ympäriltä olevista vesistöistä peittäen metsäiset saaret ja mantereet. Sumun keskeltä pilkottavat korkeimpien puiden latvat, joita sumun yläpuolelle nouseva aurinko valaisee. Lisäksi sumu peittää armeliaasti ranta-asutuksen ja oranssinvihreät rannoille vedetyt muoviveneet. Pikkuhiljaa sumun laskeutuessa maisema alkaa hahmottua ja muuttaa alati muotoaan sekä värejään. Usein hetki ei kauaa kestä ja paikalla on oltava jo ennen auringonnousua. Meiltä matka Neitvuorelle, sen päälle nousemisineen kestää noin tunnin. Mutta tunnelma palkitsee ja laittaa matkaan vuosi toisensa jälkeen. Yksi niitä paikkoja, joita tulee ikävä, kun ukkoutuu siinä määrin, etteivät jalat enää mäelle kanna.
© Muistathan, että kaikenlainen kopiointi ja aineiston luvatta käyttäminen on kiellettyä.