Minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta saada kuvia kaikista Suomen linnuista enkä yleensä lähde mitään harvinaisuuksia jahtaamaan. Itseasiassa parhaiten viihdyn suomalaisen maiseman äärellä tai tarkastellen makrolla elämään jalanjuuresta. Mutta toisaalta lintujen kuvaaminen on jännittävää ja lintukuvien kerääminen koukuttaa varmaan monia luontokuvaajia. Yleensä kuvaan mitä eteen sattuu ja useinhan luonto yllättää.
Yksi lintulaji on kyllä saanut minulta huomiota melkein pakkomielteeksi saakka. Etelä-Savon maakuntalintu, kuhankeittäjä. Jo itse lintu, varsinkin koiras, on todella kaunis ja suomalaisessa luonnossa melko eksoottisen näköinen ilmestys. Lisäksi kuhankeittäjää on aika harvoin päästy kuvaamaan sen piileksiessä. Ääntä kyllä kuulee joka kevät ja joskus se vilahtaakin ohitse.
Liekö tuossa äänitteessä oikea murre vai mistä johtui, mutta kilpailevaa laulantaa ei kauaa tarvinnut esittää, kun reviirin valtias ampaisi metsästä oksalle ihmettelemään ääntä. Sain tilanteesta muutamia kuvia ennenkuin siipiniekka hävisi sinne, mistä oli tullutkin. Tarve tuli tyydytettyä, mutta varmaan on vielä käytävä paikkaamassa tuloksia yrittäen saada kuvattuksi tuo ”papukaija” vielä tyylikkäämässä maisemassa. Harrastuksen suola ovat haaveet ja haasteet.
© Muistathan, että kaikenlainen kopiointi ja aineiston luvatta käyttäminen on kiellettyä.