Kansallislintu

Saattaa kuulostaa tylsältä aiheelta kertoa laulujoutsenesta, joita kelluu styroksien lailla jo kohta joka lammessa. Upea kansallislintumme on kuitenkin aina katsomisen ja kertomisen arvoinen. Toki joutsenella on nyt vähän sama tilanne kuin esimerkiksi horsmalla. Jos horsmia esiintyisi Suomessa vain muutama, niin niille paikoille varmaan myytäisiin pääsylippuja. Horsma on kaunis kukka, mutta yleisyytensä vuoksi sitä pidetään rikkaruohona.

Mutta joutsenesta. Luontokuvausharrastukseni alkuaikoina, 70-luvun lopulla, oli joutsenen näkeminen tai jopa kuvaaminen suuri haave näillä seuduin. Lintuharrastajaystäväni sai vihjeen, että Pieksämäen Naarajoen suolla on nähty joutsen! Ei kun kerjäämään autoa lainaksi ja keula kohti kohdetta. Haahuilimme suolla koko päivän osin polvia myöten hetteessä, mutta kansallissankari pysyi piilossa. Hämärän tullessa luovuimme haaveemme toteutumisesta.

Muutaman vuoden päästä näin joutsenparin keväisellä jäällä Puulalla. Ryhdyin saartamaan kohteita rantametsiä ja saaria hyödyntäen. Napsin välillä kuvia sen aikuisilla filmivermeillä ja nykytötteröihin verrattuna lyhyellä putkella. Viimeisistä kuvista ennen niiden pakoa pystyi jo luupilla erottamaan joutsenet valkoisista kanistereista. Mutta kuvattu oli! Lähivuosina lintuja alkoi näkyä harvakseen ja sitten yhä useammin. Kuvat paranivat, vaikka joutsenet olivat edelleen melkoisen arkoja. Eikä ihme, olihan niitä metsästetty pitkään, ja nehän olivat kadota Suomen kartalta. Nykyään joutsenet ovat tottuneet ihmisiin ja joitakin yksilöitä pääsee tarkkailemaan pienissä kevätsulissa melko läheltäkin. Isosta linnusta saa vielä kaukaakin paremmin kuvia kuin hippiäisistä.

Joutsen ei ole kuitenkaan menettänyt karismaansa. Ison valkoisen linnun ajaton tyyli, kaulan kaari ja majesteettiset liikkeet puhuttelevat yhä. Ja mitä olisi kevät ilman joutsenten törähtelyjä ja ylilentoja. Vaikka enää ei tule joutsenien perässä ajeltua pitkiä matkoja ja niiden kuvaamiseen käytettyä paljoakaan voimavaroja, on joka kevät silti käytävä joutsenten kokoontumispaikoissa. Kuuntelemassa niiden trumpetteja ja siipien mäiskettä, seuraamassa keväisiä kahinoita. Aina siinä vaihtuvat kiikarit vaistomaisesti kameraan.

Olen kuullut ajatuksia, että joutsenia olisi taas päästävä metsästämään ja syömään. Vaikka olen jonkinasteinen kulinaristi, niin tässä tapauksessa valitsen elävän joutsenen ja syön sen marketin broilerin.