Keikari

Talvilinnustomme yleisväritys on melko lailla vallitsevien kelien mukainen, eli harmaa. Mitä nyt poikkeuksen tekevät tali- ja sinitiaisen keltainen höyhenpuku sekä varsinaisen tyyliniekan, eli punatulkkukoiraan sävy sävyyn -asuste; hillytty harmaa nuttu, musta päähine sekä punainen paita. Kuin muotisuunnittelijan luoma kokonaisuus.

Mutta sitten on tämä itsensä koristellut keikari, tilhi. Tukkakin on föönättu pystyyn ja värjätty. Silmiin on vedetty vahvat rajaukset ja poskiin punaa. Ja siivet sekä pyrstönpää ovat kastettu silmiä kirvelevän räikeän keltaiseen. Sokerina pohjalla ovat siiven kirkuvan punaiset vahaulokkeet, kuin kynnet kuin Reeperbahnilla. On kaveri näköjään päässyt ensimmäisten joukossa rekvisiittakorille varusteita valikoimaan. Positiivisen persoonallinen ja aina tavatessa ilahduttava hahmo kuitenkin.

Eikä keikarille kelpaa mikä tahansa eväskään. Siinä missä muut talvilinnut kaivelevat puunkolosta kesällä varastoituja kuivuneita hyönteisiä tai silppuavat lintulaudan kovia siemeniä, popsii tilhi pihlajanmarjoja. Niiden loppuessa ruokalistalle nousevat mustamarja-aroniat tai puihin jääneet omenat. Paikkakunnan eväsvarantojen ehtyessä lintu siirtyy yhä etelämmäksi, jopa Välimeren alueelle saakka.

Tilhet liikkuvat yleensä isoissa parvissa ja ruokailu on tehokasta. Pihlaja puhdistetaan nopeasti viimeistä marjaa myöten. Eikä suupalaa pureskella tarkkaan, vaan niitä hotkitaan peräkanaa. Tilhen kieli on erikoisen näköinen väkänen, millä lienee helppo vetäistä isokin marja nieluun. Kovin kulinaariselta nautinnolta ruokailu ei näytä, mutta saahan siinä välillä pienet hiprakat jos nauttii sopivasti käyneitä marjoja. Luonto on kuitenkin varustanut keikarin poikkeuksellisen isolla maksalla, millä on hyvä poltella alkoholia. Joskus kuitenkin töyhtö menee sekaisin, kun pienessä sievässä muksahtaa ikkunaan.

Viime syksynä ja tänä talvena keikareita oli melko vähälukuisesti, mikä johtui huonosta pihlajanmarjasadosta. Vähäisetkin herkut menivät aikaisemmin muuttomatkalle lähteneiden rastaiden suihin monien muiden syksyjen tapaan. Kesällä tilhiä ei juurikaan näe, koska ne pesivät pääosin pohjoisessa ja se on muutenkin pesimäaikaan ujo kaikesta koristelustaan huolimatta.