Meren keskellä

Jokavuotisen Lapin reissun ohella vierailen perinteisesti ulkosaaristossa, meren keskellä.Mieluiten vielä keväisin ja syksyisin lintujen muuton ollessa käynnissä. Retkikohteinani ovat olleet Jurmon lisäksi Suomenlahden Mustaviiri sekä Ulko-Tammio. Nyt viimeisimmät retkeni olen suunnannut Utön saarelle Paraisiin. Kohteen valinta on aika pitkälti käytännön sanelema. Utöseen ja Jurmoon pääsee Nauvosta yhteysaluksella. Moniin hienoihin paikkoihin ei ole valmiita kyytejä. Utössä on lisäksi armeijan jäljiltä mainiot hotellitason majoitusratkaisut ja vaikka luontoretkillä ollaan, niin ei tuo lämmin suihku ja sisävessa tunnelmaa riko. Ainoa hidaste on Mikkelistä käsin melko pitkä matka. Ensin viisi-kuusi tuntia autolla ja sitten viisi tuntia yhteysaluksella. Mutta jos kotiseudulta haluaa johonkin erilaiseen maisemaan, oli se Lappi tai saaristo, niin matkaa kertyy.

Utössä on noin 60 vakituisen asukkaan kylä, majakka, luotsiasema, pieni koulu ja kauppa, joka on avoinna pari kertaa päivässä. Ja sitten tuo mainittu hotelli, jossa perinteisten hotellihuoneiden lisäksi on ollut entisiä kantahenkilökunnan rivitaloasuntoja huoneistoina. Olen aina valinnut tuollaisen huoneiston sen mukaan kuinka paljon on kavereita matkassa. Nyt hotelli on kuulemma myynyt huoneistot yksityisille ja rakentanut lisää perinteisiä hotellihuoneita, joissa ei sitten ole mahdollisuus tehdä omiaeväitä ja iltapaloja. Toisaalta hotellilla on mainio noutopöytälounas ja illallakin ravintola avoinna. Mutta tuollainen porukalla illanistuminen varsinkin syksyn pimeinä iltoina kärsii kyllä tuosta ratkaisusta. Onhan siellä toki sitten muutama vuokramökkikin porukalla asumiseen. Pitänee kokeilla.

Utöstä tekee mielenkiintoisen on se, että kun tuo sinänsä pieni saari on keväällä ensimmäinen ja syksyllä viimeinen isompi lepopaikka merellä houkutellen lintuja pysähtymään. Utössä näkee

koko joukon lintulajeja, jotka sitten hajaantuvat ympäri Suomen tai arktisille alueille kesäksi. Kevään 2013 matkalla laskimme yhteensä 96 lintulajia saaressa tai merimatkalla. Kompaktin kokoisessa saaressa linnut ovat lähellä ja monet vielä muuttomatkasta uupuneita sekä siksi tavanomaista helpommin kuvattavissa. Normaalit herrasmiessäännöt tietysti muistaen. Kulkuyhteydet sekä majoituskapasiteetti tuovat saareen koko joukon lintuharrastajia ja kuvaajia. Välillä siellä putket melkein kalkkavat yhteen, jos joku harvinaisempi kohde saareen laskeutuu.

Minulle kyllä riittää tavanomaiset kohteetkin, kuten tuhatpäiset haahkaparvet, upeat kottaraiset, somat hippiäiset ja joka paikassa tiksuttavat punarinnat. Välillä sattuu mukavia yllätyksiä, kuten lepäävä helmipöllö, kaarteleva sinisuohaukka tai rannalla karvaa vaihtava harmaahylkeen kuutti. Ja merellä maisema muuttuu. Navakalla tuulella tyrskyt ovat kuvauksellisia ja välillä aurinko häipyy punaiseen horisonttiin. Oma elämyksensä on istua tuulensuojassa kallionkolossa ja katsella rannatonta merta, kuunnella sen ja lintujen ääniä. Se rauhantunne saa taas suunnittelemaan uutta keikkaa.